Moonlight Sorcery Horned Lord Of The Thorned Castle 1. To Withhold the Day We! We call upon the wind we draw down the pale moon to withhold the day and the night will come Conquering in awe delivering in honor ruling with death By my clear command the fires will burn and the stars will hide their wisdom eternal Dead silent I contemplate in disgust and in hate your filthy broken wounds and my hungry ghosts I beckon your name to the fire for I am your nightmare and my eyes that glow dead gray light of colorless space of death Hear my lunar cry! In the wake of curses fetid are the tears of hundreds of visions which have no shore Sweet blood of revenge exalts my lost rotten soul lost in terror you writhe as I drive my blade I beckon your name to the fire for I am your nightmare and my eyes that glow colorless space of death 2. In Coldest Embrace In cold embrace the night eye carried my flame far beyond sky With coldest of light the star of my eternity shines far beyond Silver dagger, silver flesh, my child of mercury your time has come to finally rise Revealing all the faces of the night! In places of silent worship in temples of glacial shadows In shrines of old in frost and cold tombs lay still in woods forlorn 3. The Secret of Streaming Blood The secret of streaming blood ritually sheds from the moon vein in chambers of all dawn lies the castle of my dreams The throne falls apart into pieces of keys and through the light they scream Where there is blood there’s a door where there is light there is sacrifice Now drink from my cup for it is full of ghosts in blood there is life which your lips always crave Storm through the gates flooded and stoned howling through the nine holes of chaos When everything has been seen where does my key fit in In the depths of abyss where shadows hiss I unleash my pain and embrace my cruel reign When everything is fulfilled castles conquered laying still From the light of chaos from the light of blood from the light of pain from the light of disease And the night draws to a close and the darkness begins to disclose I am left with my newfound strength to rule over the earth at any length Where there is blood there’s a door where there is light there is sacrifice From the light of torment from the light of suffering from the light of destruction from the light of death What What will remain when everything is said and done? 4. Yönsilmä On kädessäni runoista miekka ja hämäränhuntu harteillain ylläni on havuista paita ja pimeän verho suojanain Kun kuu nousee kehdostaan ja yönsilmä avautuu aatto, ajaton valkeus kylmiin tunteihin pukeutuu Uniini pukeutuu uniini Pimeydelläsi minut valaise! Seison taivaan rajalla aika vasten valoa Sanassa taivas valui ja kyynel kuun pieltä ympäröi vuolin päällesi hopeaa ja kuinka pimeys ylle kaareutui Kultalangoin ohjasin halki taivaan, uniini Uniini halki taivaan uniini Pimeydelläsi minut karaise! Valkeus iätön osakseni suo! Taivasvarjon kajoa huomisusvan sanoja Ajatusten lehdossa soi ääni läpi kaiken kuultava Kirkas tähti putoaa unteni ylle kohoaa muistojeni kuilussa ja viimein ajatus nousee haudastaan 5. Vihan verhon takaa Roihuten talonne syttyy palamaan liekit nousevat vasten yötaivasta Sydämiimme saata viha kytemään julma valkeus sielujamme valamaan Veren yönä on metsä vihaa tulvillaan marras maassa korvet kuolemaa valloillaan Ja siihen hetkeen ei mahdu armon juurtakaan! Kun yö on synkin ylistäkää Kuolemaa! Salaisuuksien siimeksestä miekkasi ruosteinen nosta unohdetun verhon takaa mustat siivet muassaan alttareidenne kajossa pyhä tuli palaa Kun yö on synkin ylistäkää Kuolemaa! Pyhä tuli alttareidenne kajossa palaa! 6. The Moonlit Dance of the Twisted Jester’s Blood-soaked Rituals 7. Fire Burns the Horizon Look at the horizon a fiery crack of dawn the blaze in our hearts shall take it no more Filling our chalice of sacrificial blood of never ending birth on that fiery crack of dawn Time is the fire boiling semen and blood temple of vital mysteries carnal gate ceremony Sharpening our swords of godless soil and steel of never ending death on that holy silvery nightfall Look at the horizon the sun is no more the fire in our hearts has everything scorched! 8. Into the Silvery Shadows of Night Forgotten summers of gold into silvery shadows of night midnight sun, glistening rays from your everfading body of mist Beneath a scarlet sky crowned by summer storms releasing the word of fire casting a stone of cold An unspoken longing arises in my world teared apart and by her lunar blood shall my end be foretold And when the time comes moon gets a veil of spell through which her silver covers me with remembrance …of death She steps into the light and smiles, her womb, glistening in rays of my sun growing a dust of decades walk now, into the silvery shadows of my night 9. Suden tie (Wolven Hour Part II) Blazing eyes that rule the night cursed by the sun deceived by light In quiet shades lurking fear arrives there is no grace no earthly joy divine Kukoistuksen ja kauhun askeleilla tanssin vedentuuli, sanan suu kuunjuuri, tiedonpuu As the moon rises high in the darkened sky and the twisted trees creak and sigh My soul is consumed by the blackest sorrows a hunger for darkness knows no tomorrow Wolven rage in my veins calling forth my true self becoming the one destined in my dreams Kuilun syvyyksissä, missä murheeni kohtaa siellä kohtaan itseni olen tulvillaan magiaa Hornankattilassa etsin varjoista linnunrataa ikuisuuksien pyhä joki suonissani virtaa Astun alas Tuonelaan missä kaiut kuoleman ja äänet vainajain minut valtaansa saa Missä uneni päättyy siitä alkaa suden tie täydenkuun houreisiin pohjattomiin tähtiin vie Tuhansina sielujen silminä katson kuolleeseen aina oleva on uusi yö kuolemassa hengen työ Mihin polkuni päätyy mihin sotani vie enteisiin ja airuisiin vastauksiin kenties Mihin vereni putoaa, sisimpäni hautautuu Katseeni hehkuu kuolevaisen verenjanosta kauhun sävelin kääntyy kohti taivasta Missä uneni päättyy siitä alkaa suden tie täydenkuun houreisiin pohjattomiin tähtiin vie Mihin vereni vuotaa siihen kasvaa puu kuin enkelten usva ikuisuus laskeutuu Ohi ajan aallokon yli kuohun vuosien noidanpolkuja kulkemaan mihin, tiedä en Ei tuhansien Kristusten veri riitä vuotamaan ei riitä valumaan ylle tämän maan Ja kun pimeä on kynnyksellään valo mahtava yön sydämellä Susivereni kiehuu kuin sinetin särkisi taivaallinen näky aamuuni avautuu Sillä tämä on tiedon juuri joka seuraa salaisuuttaan Sen ajatuksen tarhasin tästäkö nousisin? Missä vapaus alkaa siitä alkaa taiston tie missä uneni päättyy siitä alkaa suden tie! Suden tie!