Ajattara
			 Joulu


1. Kansallispäivä

Yksi hakkaa vastasyntyneellä toisen kasvoja,
kolmas ajaa irvistellen vanhaa kuorma-autoa.
he levittävät vitkaan kumousryhmän iskulauseita,
presidentti saapuu tarkastamaan valtakuntaansa.
presidentin tukkalaitteen luona pyörii armeija,
kuuden asteen koulutuksen hyperampiaisia.
vastapuoli, kansa siis, on saanut täyteen mittansa,
he käyttävätkin apunaan SDP-muurahaisia.
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin, sekaisin.
muurahaiset soluttautuu presidentin nivusiin,
sieltä paha myrkky hiipii hiljaa suoraan aivoihin.
pikkuhiljaa presidentti sulaa kukkatapettiin,
törmää siellä oikein kunnon kelpo kansanihmisiin.
hän hyppää vanhaan haalariin, työläislaulut soi,
hirmuaseen käyttö voiton tappelussa toi,
ihmismielen murskanneitten voittohymnit salamoi,
toinen toisen verta juo, itseänsä jumaloi.
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin, sekaisin
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin, sekaisin
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin, sekaisin
ja hämillään, niin sekaisin ja peloissaan.


2. Teuras

On vaikeeta
ja mustaa savea.
Se vieläkin elää.

Silvot. Turhaako?
Kädessäni rautaa
Se vieläkin elää.

Tahtoisitko olla se teuras,
joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet.
Vie polkusi pimeyteen.

Tahtoisitko olla se teuras,
joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet.
Vie polkusi pimeyteen.

Mun vihani raiskaa.
Omaa lihaansa maistaa.
Se vieläkin elää.

Tämä hurma pimeyden,
jossa yksikin loistaa.
Se vieläkin elää.

Tahtoisitko olla se teuras,
joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet.
Vie polkusi pimeyteen.

Tahtoisitko olla se teuras,
joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet.
Vie polkusi pimeyteen.
aargh!!