Korpiklaani Karkelo 1. Vodka VODKA,VODKA, VODKA, VODKA! Hey! Vodka, you're feeling stronger Vodka, no more feeling bad Vodka, your eyes are shining Vodka, you are the real MAN Vodka, wipes away your tears Vodka, removes your fears Vodka, everyone is gorgeous Vodka, yeah vodka [Chorus:] Drinking is good for you, soon you are unconstrained Drinking is good for you, here comes the womanizer Drinking is good for you, not anymore lonesome Drinking is good for you, and you will feel awesome And you will feel awesome. Out of respect for nature, our vodka and drinkers. Promising that the vodka we serve is as pure as it was thousands of years ago 2. Erämaan Ärjyt Lieksus' lampö, ko mun tuli kuuma, saunal lautehilla. Lieksus' lampö, ko mun tuli kuuma, saunal lautehilla. Vaa vasta ko saam mää sahtia kulkkuun, ni sitte se vasta piisaa! Vaa vasta ko saam mää sahtia kulkkuun, ni sitte se vasta piisaa! [Chorus:] Mää olen nuita erämaan äryjä, korven kolkon kätköistä. Mää olen nuita erämaan äryjä, karu mutta sitkiä voimisaan. Ja sit ko mä krähtään flikkojen kanssa, ni jalkaki viäres kapsuttaa! Ja sit ko mä krähtään flikkojen kanssa, ni aitaa kaatuu ja täräjää maa! Mää olen oiken kankia veiju, pelimanniporukoissa. Mää olen oiken kankia veiju, pelimanniporukoissa. Mää panen fiiulipelillä polkaa ja hamboa hanurilla! Mää panen fiiulipelillä polkaa ja hamboa hanurilla! [Chorus] 3. Isku Pitkästä Ilosta Raivo se raju rankoo, rankoo se maata, vihavirrat vihmoo verta, vihmoopi verta taivahankannet paukahtavat, rajuilmat raiskaelevat. Käyvät tähet tanssimahan kelluu kivi vetten päällä, kuuhut vallan kuumettuvi terhen alta vetten paisteleepi. [Pre-chorus:] Suuri pakkanen polttaa maailma! [English translation: "Huge iciness burns the Earth!"] Hyhmä hukkuva on osa minua! [Chorus 1:] Ennen uskoin: "Ei se tule." Nytten näjen: "Loppu tuli." Suljen silmät, kaaun maahan, luonto ottavi omansa. Kaiken tappaa taisteluki, lopunajan lumovoima. Eipä auta itku ennää! Isku pitkästä ilosta! Mustuu taivas, meri velloo soat syttyy kaikkialla. Nälkää parkuu kaikki kansat, tautiin kuolee heikot heimot. Kaiken tappaa taisteluki lopunajan lumovoima Eipä auta itku ennää! Isku pitkästä ilosta! [Pre-chorus] [Chorus 2:] Ennen uskoin: "Ei se tule." Nytten näjen: "Loppu tuli." Suljen silmät, kaaun maahan, luonto ottavi omansa. Kaiken tappaa taisteluki, lopunajan lumovoima. Tuoni tuiskii tapparalla musta kuolo päähän koppaa! 4. Mettänpeiton Valtiaalle Kerran kuljin yössä korven, lepikossa pilpattelin, öitsilempi mielessäni levotonna mieletönnä mettänpeittoon niinpä jäihen kaotuimpa maitten alle Sillä laulaa luikuttelin soitin soittoo suuna päänä On se mieleen siellä alla mettänpeiton valtiaalle vuoren alla vanha voima tammen alla suuri mahti Enpä tiennyt enpä tainnut päivän kulkuu tutkannutka enpä tainnut enpä tiennyt missä lienin missä lauloin Kauvan lauloin, kauvan soitin kauvan lauloin runojani Meni mieli muille maille kiihko kauvaksi katosi Ikiunho vuoren alla, ikijätti tammen alla, Sielt kun viimein poises päasin, perkoille pirttiseeni unimuisto mielessäni, pelko pieni pääkopassa. Kerroin kullasta, kerroin ajioista kerroin, paikoista käskemäti, Lauloin kullasta lauloin ajoista Lauoin kenkään pyytelemäti. 5. Juodaan Viinaa [Hector cover] [Music & lyrics by Heikki Harma] Kolmen tähden jallupullon juotuaan Kaksi miestä tutkii muistikirjojaan Toinen tuskailee, kun sivut täynnä on On toisen kirja pitkään ollut sivuton Vaimo liikaa mieheltänsä kyselee Ei kun pullo pöytään, sitten miettimään! Lapset nukkuu, pimeys vain tihenee Vaimo vastauksen pian saa äijältään: Juodaan viinaa Tullaan viisaammiksi näin Juodaan viinaa On todellisuus piinaa hetkittäin Selvinpäin Vanhus nuoren pastorin saa sekaisin Siltä kuolemasta liikaa udellen Tarjoilu on niukkaa kanssa öylätin Vanhus kiittää, mutta jälkeen aamenen Joillakin on liian paljon edessään Toiset menneisyyttään irti karistaa Yksi uinut on kuin kalat vedessä Ja toinen naapureitansakin aristaa Mut juodaan viinaa Tullaan viisaammiksi näin Juodaan viinaa On todellisuus piinaa hetkittäin Juodaan viinaa Tullaan viisaammiksi näin Juodaan viinaa On todellisuus piinaa hetkittäin Selvinpäin 6. Uniaika Oli aika ammoinenki, uniaika unohettu, kaukoaika kammottuki, mennyt mieli menetetty. Sitä tiesin sitä taisin, sitä kauvan akttelinki, Sitä elin elämäni koinpa kuolla kuolemani Mitä tiesin, mitä taisin? Jotta saatoin kerran kuolla, täyty vastaan hangotella. Mitä tiesin mitä taisin? Mitä lienin taittamatta? Mikä Miunki vahvaks' saatto? Kerro miulle, sitten tiiän. Onko kasvot ihtelleni, kehtailenko niitä kahtoo? Onko kasvot ihtelleni, tunnenko sen naamakseni? Onko kasvot ihtelleni? Jotta saatoin kerran kuolla, täyty vastaan hangotella. Taivaankannet paukutella, kirjokansi kalkutella. Taivaankannet paukutella, kirjokansi kalkutella. Eli kauvan, kauvan kahtoin, kauvan saatoin tunteakki, kovan koulun kiskuella, kovan varren vänkytellä. "Miul on kasvot isolleni, miull on kasvot emolleni" Yöhyt tumma minnuu verhoo, kauhut paljo pelottelloo, mutta päivä paistaviki, koittaviki risukasahan. 7. Kultanainen Mitähän tuostakin tulevi, tulenhengen helpehistä? Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta? Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni, hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni. Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko, helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi. Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen, säihkyvämpi aamunkoittoo, maailmoja kestävämpi. Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni. Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhjiä panevat, arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani. huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pitävät. Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest' luotu. Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni. Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni, hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni. Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko, helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi. Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen, Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni. Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymmärränki, otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen. 8. Bring Us Pints Of Beer Bring us pints of beer If you dont't drink, you can leave Bring us pints of beer We gonna drink now and here We've been around the world We've devoured endless roads We've seen many towns, Can't remember all of those Sometimes it's so hard But we can't change ourselves We are the journeymen And born to live this way Bring us pints of beer If you don't drink, you can leave, Bring us pints of beer We gonna drink now and here We don't know about real work We might not be good-looking This is the only song we know These are the cards for us Comfort from bottles, Cheers form beers The guitars are our weapons And we know how to kill So... Bring us pints of beer... 9. Huppiaan Aarre Pohjantuuli, tuisku kylmä, Hyytää, häätää immehistä, Lumeen viiltää valkoviirun, Heittää varjon valkomaahan. Tuuli kylmä tupsahtavi Aamusella ankialla, Purevalla pakkasella, Ruottahalla ilmahalla. Löyän aarteen alta kiven, Ja paan sen piiloon alle pirtin, Kätken kullan kirotuilta, Ja hopiaiset ottajilta Kuni ohto nukun unta, Läpi talven turkissani. Väsyttelen, lämmittelen, Vällyissäni värjöttelen. Uneksinki kultasesta, Aarteen armaan antajasta, Luona kannon kankianki, Kotomettän hiienkiven Kell' on onni, kell' lie lykky, Kätkeköön sen muilta poies. Kellä käypi suuri tuuri, Sitä vainen varjelkohon. 10. Vesaisen Sota Sota hurja, raappasota, viisikolmatavuotine, korves' käytiin, korves' kuoltiin, miekkaa, tulta käytettihin! Siihen syntyi Vesainenki, sitkee sissi suuremmoine, voittamaton voittavaine, pääliköistä päällimmäisin. Missä miestä koiteltahan, kussa urost' uhatahan. siel' on aina Vesainenki, miekkaa iskee tulta puskee Sellainen ol' Vesainen, mettäm' poika, korvenkäyjä, sankar' kuusistoisen jylhän, jääräpäinen hurja jätkä. Oli salamaakin nopiampi Ja ruumiinvoimiltaan väkevä. Oli uljas, neuvokas, peloton ja kookas sekä solakkakin. Perhe meni Vesaiselta, monta lasta tuoni otti, syy on nuitten rappareitten, korpimaitten kostajien Itte sota otti urhon, kalmamaille saatto miehen, tuonelle vei vihollinen, keskel' korpee, keskel' mettää. Sellainen ol' Vesainen, mettäm' poika, korvenkäyjä, sankar' kuusistoisen jylhän, jääräpäinen hurja jätkä. Noo, hitto joo ol' sellainen Sellainen ol' Vesainen, mettänpoika jääräpää, Korpimainen luonnoltaan. 11. Sulasilmä Valokuuhuk' kuikkajavi, Kajastava' tähtilapse', kesäyähyk' lämpehinki', valosinki yättöminki. Raitti paljas raikkaallaanne, tiähyp' piäni tiätyllaanne, liikkuu siällä nuari neit, kävelevi tyttö piäni. Tule neito, laske lapsi, viätä yäsi vieressäni. Tule impi, laske kauno, viätä yäsi vieressäni!" Vastassansa soittoniakka, sulasilmä meltomiäsi, lumokannel kourissansa, sanat laulun kielellänsä: "Näitä laulan, noita muistan, mitä tiärän tiättäväksi, koettavaksi kaiken kansan Aamusella aikasella, autereisel' auringolla' läksi miähyt matkoihinsa, meni äijä minne lieni. Tyttö piäni pikkaraine, lapsi piäni luottavaine, miätti hetkem', miätti toise'. ajatteli aivoillansa. Lumovoima soittoniakan, luottehekki laululluoja', oli voimaat' neiollekki, sanat liika juustosekki': Äkäjäine vanha ämmä, neuvo piäntä, lohrutteli, anto ankeet ohjaksensa, elontiälle turvaksensa: "Sulasilmä on sun turmas', sorja soittons' on sun kualos', johna hellit miälessäsi, pirät kauva' sialussasi. Siksi laske unhon tulla, teeppä taika tiätyllaane, sulasilmän surmaat sillä, pahamiälem' melkuttelet: 'Näit' et laula, noit' et muista, ekkä tiärä tiättäväksi, koettavaks' kaiken kansan, yhen immeen ihmeheksi. Tule empä, empä taira, nuku empä ollenkana. Empä jääö muistamaha, mitä joskus jorvittelin!'" 12. Kohmelo [Instrumental] 13. Könnin Kuokkamies [Bonus track] Kuka tuolla taivaltavi, kuka tuolla patsuttavi? Liekö kumman keloranko, vaiko vaiva vainajaisen? Vaiko vaiva vainajaisen? Liikkuu maata, liikkuu, raivaa, kyntää, niittää. Kärryy työntää, kuokkii, muttei puhua pukaha. Eipä tarvii lörpötellä, tuiki tyhjeä turista, kansa töitä paljon riittää, peltosissa aina Renkipoika pellon päässä, näyttää suuntaa, kääntää äijää. Siten kumma kötköttävi, peltolaikkuu pötköttävi. Liikkuu maata, liikkuu, raivaa, kyntää, niittää. Kärryy työntää, kuokkii, muttei puhua pukaha. Eipä tarvii lörpötellä, tuiki tyhjeä turista, kansa töitä paljon riittää, peltosissa aina Liikkuu maata, liikkuu, raivaa, kyntää, niittää. Kärryy työntää, kuokkii, muttei puhua pukaha. Eipä tarvii lörpötellä, tuiki tyhjeä turista, kansa töitä paljon riittää, peltosissa aina Silmät kummalla kivestä, nokkapötkö naurihista, kätten voimat ilman tuomat, tuulen hurjat tempoamat. Renkipoika pellon päässä, näyttää suuntaa, kääntää äijää. Siten kumma kötköttävi, peltolaikkuu pötköttävi. Tarvinnut ei lörpötellä, tuiki tyhjeä turista, kansa paljon töitä riitti, peltosia raivatessa. Jalkavarret teräksestä, ranka rauasta revitty. Nivelensä vietereistä, henkihöyryt kiehuvasta, henkihöyryt kiehuvasta.