Mustan Kuun Lapset Talvenranta 1. Elämäsi Kuin Perhosen Siivet 2. Surun Viiltämät Ranteet 3. Lucifer & Rosemary 4. Kalmankaunis 5. Talvenranta 6. Lyhyesti 7. Kopros Fagein 8. Kaikki Päättyy Näihin Kyyneliin 9. Aaria 1. Elämäsi Kuin Perhosen Siivet [instrumental] 2. Surun Viiltämät Ranteet Mitä ikinä odotit kun kyynisyytesi kadotit nyt kerjäät rakkautta tullaksesi siitä humalaan Luulet onnen löytäneesi taakse surun jättäneesi uskot siihen sokeasti kuin umpihullut jumalaan Vaan aamun tullen näet kaiken oikeassa valossa onni valheellinen särkyy katso itseäsi nyt Surun viiltämät ranteet 3. Lucifer & Rosemary Se kasasi taakan kantaakseen vihan temppelin teki kodikseen pimeällä täytti hallit ja huoneet kirosi rakkauden ja sille sielunsa suoneet mutta yksin jaksanut ei, oli taakkaa liikaa lähti etsimään orjaa, renkiä, piikaa vaan löysikin jotain mitä etsinyt ei löytö etsijän mustan sydämen vei Hetken pimeästä luopuu kauneudesta juopuu ...ja sen mukanaan kantaa temppeliinsä avaimet antaa kaikki aarteensa, sielut pimeydestä antaisi Rosemaryn rakkaudesta Se koskettaa toista toivoen vaan ettei yksin jäisi kokonaan vaan yksin Se jää ja me tiedämme sen Tuonen porteista kulkee vain yksinäinen Hetken pimeästä luopuu kauneudesta juopuu ...ja sille alistuu nöyrä lapsi alla mustan kuun silti kauneus ei palvo pimeän työtä ei pysty elämään ikuista yötä se hiipuu pois, se lakastuu omiin kyyneliinsä hautautuu tätä ymmärrä ei tuo langennut parka mikä kiveä oli on nyt viiltävän arka 4. Kalmankaunis Kuolleeksi pistin liiaksi ilkeän ivansa antoi kuolleeksi pistin mustat pilvet päälleni toi Vaan nyt on vainaa hiljennyt suu Painot jaloissa rantaveteen talteen laitoin painot jaloissa jäätyi järvi vaan jään läpi yhä nähdä sen voin Niin kaunis kiihotun pelkästä katseesta ruumiin niin kaunis kevät kun koittaa sen luokseni saan Huhtikuun aurinko jään pois sulattaa ja ruumiin turvonneen rannalle tuo himo kuin liekki mua sisältä polttaa ja huulille ruumiin suudelman tuon Kalmankaunista silmäni nuolee kaikki on hyvin kun omani saa kevät meidät syliinsä sulkee ja katsoo kuin mies lempii näin rakastaan Kalmankaunis... kalmankaunis... 5. Talvenranta Hei, minne lämpösi karkaa elämäsi kuin perhosen siivet ei, älä luovuta nyt kun kevät tuolla jo kukkasta nostaa Hei, minne sielusi mielii pimeään elon katseilta piiloon ei, älä luovuta nyt halvalla Tuoni loppusi ostaa Syli jäinen sinut kantaa Tuonen virtaa Talvenrantaan siellä koskaan kevät koita jäästä päästä kallioita Hei, mikset huutooni vastaa tyhjänä kaikuvat kaipuuni kutsut ei, älä luovuta nyt aika Suruntuojalle kostaa Hei, minne sielusi mielii pimeään elon katseilta piiloon ei, älä luovuta nyt halvalla Tuoni loppusi ostaa Tie Talvenrantaan polku kuolonkylmään santaan luokse portin ikijäisen kuoron mykän tuhatpäisen 6. Lyhyesti On kuin olisin pieni tähti mustaa asfalttia vasten yksin ensikertaa lähti matkaan lailla pikkulasten Otti vain menneen hetken auto nopea kuin nuoli päätti ensikertalaisen retken joka likaiseen lumeen kuoli Lapsen veren syntinen maa harteilleen ottaa, kantaakseen saa Lyhyesti tähti loisti ambulanssimatkan verran sireeni hiljaisuutta toisti tähdet syttyvät vain kerran 7. Kopros Fagein Hän joka istuu yksin pimeässä oman imelän sisustansa haistaa pitää kättään ulosteläjässä hikoillen sitä hekumassa maistaa Itkee ja nauraa samaan aikaan kiihottuu ja oksentaa Kovin vakavasti itsensä ottaa tämä on tehtävä, tämä on työ vartalonsa eritteillä sottaa hulluus päänsä sisältä syö Itkee ja nauraa samaan aikaan kiihottuu ja oksentaa 8. Kaikki Päättyy Näihin Kyyneliin Tuskin on edes aamu silti aiot tämän päivän unohtaa koko päivän untasi jatkaa kaikki muu jatkakoon kulkuaan Kaikki päättyy näihin kyyneliin Ei kukaan sinua kaipaa jos itsesi täältä viet ei kukaan itke itseään uneen sinua muistellen Ja kun olet poissa ei kukaan kysy miksi menit vaan miksi viivyit näinkin kauan ei kukaan sinua kaipaa Kaikki muistot, hyvät hetket kylmän tuulen luoman kaipuun antaisit jos voisit ehkä sitten sydän rauhoittuisi hetken levon särkyneelle soisi Kaikki päättyy näihin kyyneliin 9. Aaria Löysin pienen kyyneleen aamunkasteesta eksynyt se lie vaalin sitä aarteen lailla tein siitä kellon jonka sointi onneen vie Vaan kosketus sen rikki sai kun kerran soitin kyynel särkyi, onni myös nyt sirpaleita kyynelkellon sylissäni kannan uneen valveyös' Aaria Luokse suuren muurin päädyin ei yli päässyt, ovea ei lain onni muurin tuolla puolen lauloi aariaa kyynelillä ain