Havukruunu Uinuos Syömein Sota 1. Uinuos syömein sota Hyinen on talven yö ja tähdet himmenee Kauas kalvaana on kuolleet kulkeneet Niin pitkään henget jumalten hiljaa valvoneet Hyinen on talven yö kun loppuu ihminen Yön varjot laskee ylle maan, ja tähtein loisto kutsuu kuolemaan Hyiseen hautaan unen kaltaiseen Ja jotta murheet unhoon jäädä vois Surun alhost' kerran päästä pois, ja jättää jälkeen mennytmaailmainen Sen säilän varteen vuotaen Yön kylmä kerran koittanee, lumest' laskee seppel surujen Yllein varjo Havukruunujen Kaltahalle hautain kumpujen, varjotyöhön kerran viimeisen Mi onni on, jos ei uho iäinen? Yön syvän varjoon vangitsee, valveen hetket uneks vaipunee Sotain saata viimein päätökseen Yön syvän tunnet suruni, sä tunnet salat kaiken murheeni Sä viet mut pois ja saatat iäiseen ja kauniiseen 2. Kunnes varjot saa Aamun usva kätkee kaipaukseen Niin hiljaa kuiskeen kuolleen rakkauden Vihan liekit piirtää pitkän painajan Unetonna valvoo aatteet vainajan Kunnes varjot saa, ja murheet myrskyjen Niin pitkään pimeyteen vaivun surujen Niin saa syömein synkkä sut kiinni, ja varjot murheeni sut kahlitsee Ja talven yöhön pimeään sut jätän tyhjään ikävään (Lead - Henkka) Kartat maailman kolkkineen on täytetty Ja seikkailut turhaks teetetty Mitä eloon jää jos ei kuolemaa ja pimeää Kunnes varjot saa, ja murheet myrskyjen Niin pitkään pimeyteen veit mut rakkauden 3. Ja viimein on yö Ammoin hämär jumalten täytti vanhan taivaan Kun suvi-illan punaisella hurme maalas kuolleeks vanhan maailman Hänet harmajaiseen hautaan laski marras ulvoen äänin kauheiden aaveiden Mustin sanoin riimut taian laittoi maahan hyiseen Jotta nousis kerran voimaan Huoli kulmainsa yllä toivoi kuolemaa, taisto syynsä etsiä unholaa Kuin tarujen sankar, hänen tekonsa muistetaan Vaan rinnassaan kaipuu haudan unen usvaan ...Ja viimein on yö, haavat hiljaa huokailee Tää toivoton yö, jona tähdet hiljenee Kalpain kaske täyttää ilman surman tulella, sodan surujen soinnuilla Harmajaiseen hautaan kaipaa uneen ikuiseen Laulun sanoissa elääkseen (Lead - Stefan) Ammoin hämär jumalten täytti vanhan taivaan Sineen sytytti maailman harmaan Veren kuohut, vimma sydämen hälle liiaksi kävikin kantaa Kosto kauhun raskaana painaa ...Ja viimein on yö, haavat hiljaa huokailee Ja painaa päänsä murheeseen Tää toivoton yö, jona tähdet himmenee Ja laskee hiljaiseen 4. Pohjolan tytär Hän saapuu läpi usvain yön, niin saapuu luoksein mun henkein kietoo asterin valkoiseen, talven varjoon unhojen Hän saapuu läpi usvain yön, niin saapuu ja vie mut pois Saliin hyisten jäisten linnojen, hiljaisuuteen kuolleiden Kaukaa saapuu pakkanen, kuin tähdet ylle Havukruunujen Tukassaan tuulet pohjoisen ja varjot salain yön talvisen (Lead - Stefan) Sydämeeni hyhmä saa, kylmän kyyneleet mun kirvoittaa Hän puhuu sanoin pimeyden, hän kutsuu uneen iäiseen Tuuli uinuu saa hiljainen ilma tyyni lasin kaltainen Kuu kuollut katseensa alas luo, Hallatar unohduksen suo Hyinen on talven yö, ja tähdet himmenee Pysähtyy nyt talviyö kun kuljen kuolleeseen (Lead - Henkka) Hyyteen syömein vaipuu, niin pitkään pakkaseen Jääköön taakse maa ja varjot murheiden Hyinen on talven yö ja pimeys yllein saa Tänä yönä tähdetönnä, mut vie tytär pohjolan 5. Kuin öinen meri Huu!! Kuinka tuuli ulvookaan? Kuinka hauras on sydän-yö Surun mainingit silloin kun rantaan lyö Ne on tunteeni tuli ja kaipuuni alho Aika myrskyn saa jälleen kuin ikuisuus Suru sankarit sitovi, surun aika on loputon Syömein saata sammuksiin, kaiva hautani syvyyksiin Hyrsky hyinen on, kuin aava murheiden Huu!! Kuinka tuuli ulvookaan! Niin synkkä on sydämes yö Surun mainingit silloin kun rantaan lyö Ne on tunteeni tuli ja kaipuuni alho Niin hyinen myrsky saa kaipuuni palamaan Ruusut kauan sitten kuihtuneet uupuneen rakkauden Huomaan unen jumalten, kuljen kerran viimeisen Synkkään yöhön hyljätyn, Meren yöhön vaipuen (Lead - Stefan) Surun tuuli kuolleet henget kantaa, kauas taa yön porttien Ja viimein kun vuoksi tietä antaa käymme taloon jumalten Tiedät mi on mietteeni kun sataa, silloin kun sataa Mä olen sun Ja silti salainen kuin öinen meri, ja vain toivon et olisit mun 6. Jumalten hämär Milloin sammuu suruni syys-yön? Milloin saapuu hämär jumalten? 7. Vähiin päivät käy Surun tuuli ja unhon kuiske saapuu pohjoisesta Kutsuu luokseen sotain sammuneen Yli vetten kaivaten, takaa tähtein kuiskaten Talvenvarjot laulaa laulujaan, kutsuen mut Valhallaan Mi lie kulku kohtaloinen? Ken ties synnyn voimaan uudelleen Missä varjot mustan yön väistyy tieltä lieskojen Ja sodan vasken kutsuen aavan yllä kantaa sointuen Kauas seitsentähtisen taa, missä jumalten hämär saa Valkeansa iki-yöhön sytyttää, kunnes löytyy matkain pää Surun tuuli ja vimman viima ulvoo pohjoisesta Ja viimein saattaa mut unen unhoon (Leads & harmonics - Stefan/Henkka) Suur on Suomen maassa laulajan valta, sanat astaloni sodan säkein peljätyt Vaan murhemielin nyt mä mietteitäni vatvon Ja teräkseni särkyneenä luovutan Kelle surut soi, jos ei meille kun yöhyt hiljaisuuden ylle laskeutuu? Minne askel vie jos ei kuolon teille, joss' kuljemme kuin aavet unhojen Jääköön taa maa harmaa, iäinen yö talven Viimein saa taivaan taa, hyinen on talven yö Varjojen kaltainen hämärä tuo jumalten Nyt pimenee, nyt hiljenee Syömein on talven yö (Lead - Stefan) 8. Tähti-yö ja hevoiset Mi syömein tyhjään tuntuu polttavan? Arot sekä aavat kauas kaipaavan Nyt vierelläin kun teräs hohtaa valos kuun Kotiinpäin näin laukkaan, muuten nälkään tuuperrun Loimut tulen taikaa Ikkunoissa lie Uuvuksiin niin siintää Valloittajan tie Musta yö! Kaukomieleni sotaan halajaa Tähti-yö! Aattoon viimeiseen kun ratsastan (Lead - Stefan & Henkka) Eläkää vailla sotaa surujen Ne on kuolleiden (Lead - Stefan)