Havukruunu
Usvakuningas (demo)
1. Usvakuningas
Vaella vaipuneen mailla,
nurmeen nukahtaneen
Kammon kivisillä kukkuloilla,
aamuun harmaaseen
Missä lienet kulkenut, mukanas kun saapuu unohdus?
Ilman ääntä sua kutsuvat hiljaiset, oudot jumalat.
Kaukaa, mailta mykkien.
Näkemättä alle pilvien;
Ovettomaan huoneeseen, unohdusta ihmettelee.
Huomisen päälle hetkeks kävelee,
Kullan kajon myötä yöhön nousee,
Usvan kylmään kulkemaan;
Kauan sitten kuollut kuningas.
Äänetönnä maa kuiskaa, sen kuulet muttet muista.
Vaan et löydä takaisin kuolleen unen saleihin.
2. Jumalten nimeen
Nouse maa, havaja mantu, suojaksi sodan synkässä.
Vuoren vahvan noidan taian loitsin tulen tuimassa.
Jumalatkin taivosessa, sodissansa suojelevi!
Rinta rautaan rakennettu, teräksen veän verhokseni.
Palaja patto, pakene kauas.
Sodan tuulen selässä kuljen.
Hehku Helvetin raudan loistaa,
tuli vanhojen rinnassani.
Olen kuin yö.
Olen kuin loputon.
Kuin miekanvihan voima voittamaton.
Taivas kääntyy tummaan, unen kuolleen langetan.
Miekka korkealta kaatuu; Veren kirkkaan vuodatan.
Loimu aamun nousee jälleen, niin hiljaa paikallaan...
Ei ääntä, ei elämää; Vain yksi aamua odottaa.
Laskee maa, herkeä hehku, voiton saat.
Talven uneen laske mut, nyt raudan unohdan.
3. Kuun kätkemä
Usvaan, kuu katoaa usvaan, kuu katoaa taakse verhojen.
Koskaan, ei enää koskaan, ei enää kuunaan valkene.
Yön mustat sormet tavoittaa, saa aamun kiinni ja tuhoaa.
Kylmä sydämes, kuun kätkemä, ei tunne kauneutta vihreän maan.
Vaan surun silmät yössä itkevät, ja murtuvat aina uudestaan.
Hämärässä unen lailla vaellamme päällä jäisen maan kauhun.
Pitkään pimeässä tulemme palavat, kunnes loputtomaan murheeseen ne painuu...
Aaveet menneen huomisen tuijottaa iäisesti taaksepäin, kuin kaivaten.
Tuleva on turhaa, ja hetken merkitys hajoaa tämän jatkuvan yön usvaan.
Ette kaipaa rakkautta, se kerran vietiin pois; Lupasitte tuskissanne kostaa.
Vaan kenen viittaa kannatte? Kelle valoit valas?
Tyhjän kautta tyhjään kiroaa.
Kuin kuolleet
Kuin kuolleet
Kuun kätkemät, yksinäiset.
Te aaveet
Te aaveet
Aamun kajossa katoatte.
4. Lumen porteilla
Kun saavun kotiin lumi peittää maan.
Puiden mustat varjot ovat paikallaan.
Niin hiljaa ja ääneti..
Maailma on käynyt nukkumaan.
Tuuli uinuu metsän syvissä saleissa.
Kun tähdet syttyvät taivaankannen mustaan.
ja yö nostaa kuun lyhdyn hohtamaan.
Korkealla piirtyy vasten kajoa isieni koti, joka taivaisiin kurkottaa.
Ikkunat kuin kuolleet silmät, silti seuraavat.
Noidutut punaiset liekit ja varjot huokaavat.
Lyrics in plain text format
