Horna
Musta Kaipuu
1. Piina
2. Haudanvarjo
3. Aldebaranin Susi
4. Unohdetut Kasvot, Unohdettu Ääni
5. Vuohenlahko
6. Oi Kallis Kotimaa
7. Pohjanportti
8. Sieluhaaska
9. Marraskuussa
10. Menneiden Kaiku
1. Piina
Pahoinvointi sisimmässään
Se vaatii vapauteen
Tuska hukkukoon virtaan
Veren ja kyynelten
Himot polttavat sydämessä
Pakkomielteet perversioihin
Rakkaus on raiskausta varten
Kynnet raapivat pöydän pintaa
Ei mitään muistoja
Ei mitään rakasta
Piinaava musta kaipuu
Ulos tästä maailmasta
Tulehdukset riuhtovat lihaa
Ei mitään muistoja, pelkkää vihaa
Vain kaipuu ulos täältä
Piinaava tietoisuus
2. Haudanvarjo
Kun päivän valo nukkui
Silmät luvatta aukesivat pimeään
Ruumis tottelematon liikkumatta
Paino ahdistuneen rinnalla
Hengitys vaivaista miltei mahdotonta
Raatojen lemu velloo ilmassa
Pahan läsnäolo löyhkää huoneessa
Askeleet hitaat lähestyvät
Kolkosti kaikuen nurkissa
Oudot varjot seinillä tanssivat
Ivallisesti nauraen rienaavat
Pelossa mykkänä makaat
Vailla kykyä huutaa
Halvaantuneena kauhun otteessa
Kuiske nariseva vanhan naisen
Kivulla katkeralla kylmästi kiukuten
Viima vihlova, hengitys haudan
Jäätäen pääsi läpi puhaltaa
Noidan kasvot ryysyiset
Akan silmät matoiset
Varjosta paljastuvat
Kuoleman kuvastavat
Riutuneet kädet kaulalle kurkottavat
Kylmät kourat lujasti kuristavat
Lopun viimeiset kyyneleet valuvat
Virtana vuolaana poskilla sinisillä
Likaisilla hampaillaan haahka syö uhriaan
Kasvoja kauhistuneita eukko puree ahneissaan
Lopuksi makean veren nauttien
Kalpean lihan kuolemasta kostuen
3. Aldebaranin Susi
Enkeleiden keskelle tyhjyys
Lankeaa eikä täyty koskaan
Hiljaisuus on paikan henki
Tässä kultaisessa salissa
Yksin etsin rajan reunaa
Veri oppaani pimeyteen
Rituaalini varjoihin johtaa
Aldebaran avautuu
Babhometin veriset sarvet
Lyövät leimansa sieluuni
Suden tajunta täyttää omani
Raadonkorjuun aika
Kun ruumiini on taas minun
Olen hurmeeseen tahrittu
Oksennan enkeleiden verta
Vuohipaimen, murhaaja
Tunnen voiman suonissani
Kutsumukseni kiehuvan raivon
Janon rajun saalistajan
Pian kuulette ulvontani
4. Unohdetut Kasvot, Unohdettu Ääni
Lumi peittää mustan maan
Jolta kylymys on riistänyt kaiken
Pelossaan ihmisparka on tullut
Tiensä päähän sen ansaiten
Hänen silmänsä valkoiset
Enää heijastava kauhua ja vihaa
Hän on nähnyt unohdetut kasvot
Mustan jumalan kirkkauden
Kuolevainen ei ymmärryksessään
Kerran langennutta kumartanut
Luuli tietävänsä mitä hän löytää
Esoteerisista kääröistä
Hänen korvansa haavoittuneet
Enää poimi eivät sanottua
Hän on kuullut unohdetun äänen
Mustan jumalan viisauden
5. Vuohenlahko
Julma messu langenneen ruhtinaan
Ehtoollinen syöpäläisten, rituaali rienaava
Seremonia seiväsmetsissä verisissä
Uumenissa varjorotkon pohjattoman
Öylätti ulosteesta siemennesteestä
Viini kuukautisverestä neitsyen
Terä välkehtii kynttilämeren loimussa
Veitsi puree lihaa itkun varjolla
Sielu hauras kohta jo hälvennyt
Haavoittuneena tuomiossa sarvien
Ruumis avoin viruu alttarilla
Sisälmykset lojuvat kylmällä kivellä
Raapumiehet apostolit saatanan
Lasta hiljennyttä hartaasti kantavat
Papit lahkon mustan surman
Seinälle vastasyntyneen nostavat
Raadon revityn ristiinnaulitsevat
Teurasjätteet uhriksi vuohipatsaan kunniaksi
6. Oi Kallis Kotimaa
Paljon on kärsitty vilua ja nälkää
Balkanin vuorilla taistellessa
Oi kallis kotimaa
Suomi sulo pohjola
ei löydy maata sen armaampaa
Poikia on haudattu Balkanin santaan
toiselle puolelle Tonavan
Oi kallis kotimaa...
Kun ruumiimme kuolee, niin sielu se jääpi
perinnöksi armahan syntymämaan
Oi kallis kotimaa...
Hurraa nyt komppania kotiamme kohti
Suomemme suloisille saloille
Oi kallis kotimaa
Suomi sulo pohjola
täällä me palvomme Saatanaa...
7. Pohjanportti
Vanha veräjä tuulessa ulvoo
Hallan purressa liitoksiaan
Vanhuudestaan puukin kertoo
Ken kuulee vaikerrustan
Portinvartija aikaa on kylmä
Rauta kaikki on ruosteessa
Saranoillaan kauan ei kestä
Vanha ovi ajan saatossa
Ikuinen tuo kylä on kylmä
Kirjokannen kynnyksellä
Pohjanportti on pauhultaan jylhä
Vaikka unohduksen siivillä...
Moni kulkija tästä on mennyt
Heistän yksikään ei hengitä
Harva muistaa, niin on käynyt
Poissa kansamme mielistä
8. Sieluhaaska
Istun tammituolissani
Katsellen liekkien leikkiä
Sanoja, puhetta, laulua
Savun ja varjojen seasta
Jäähtyen kohti taivasta
Palaneiden lapsien itku
Kärsimysten kurja kuoro
Ylistäen Saatanaa
Sama kohtalo odottaa
Kun vieraakseni saavut
Täynnä nuorta henkeä
Ja avarakatseisuutta
Muotoilen kämmenilläni
Hohtavan pallon energiasta
Jonka olen riistänyt
Viattomasta sielustasi
Säilön elinvoimasi
Kristallipikarissa
Mustan kammioni
Pölyisillä hyllyillä
Nauttiakseni sydämin täysin
Kun kaikki toivo on poissa
Ja imen itseeni hurmiossa
Muistosi valosta ja rakkaudesta
Vääristyneen kuvasi
Epätoivon raiskaaman
Ja ilon unohtaneen
Päänsä painaneen
Rippeet raunioituneen
Kirotun ja kuolleen
Sielusi kolkosta valosta
Yhä himmenevästä
9. Marraskuussa
Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa
Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet
Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa
10. Menneiden Kaiku
[Instrumental]
Lyrics in plain text format
