Kalmankantaja - Ikuinen Taival | ||||
| ||||
1. Pyhiinvaellus Väsynyt pyhiinvaeltaja matkalla viimeisellä Loputon polku kuuraan katoaa Läpi vuosisatojen on kulkija tietä etsinyt Milloin koittaa matkan pää Halki loputtoman pimeyden Käy taival uskonsa kadottaneen Vailla toivoa pelastuksesta Unohdettna määränpäätä etsien Matka kohti väistämätöntä kadotusta Tuhat vuotta tiellä tuskien Mukanaan vain muistot menneen ajan Seuranaan haamut harhaan astuneiden Joka ikinen yö päänsä laskee varjoihin Ikuisesti unien helvetissä palaa Joka ikinen yö vailla valonpilkahdusta Ikuisesti jatkaa taivaltaan Joka ikinen yö demoniensa riivaamana Epätoivonsa vihaan hukuttaa Joka ikinen yö kohti hyistä hantaa johtaa Pyhiinvaeltajan taival toivoton Kuun valoon kulkijan askel katoaa Kuten katosi usko pelastuksesta Tuulen itkuun hukkun rukouksensa On jumala hylännyt palvelijansa Kidutettuna käskyillä väärän vapahtajan Vaeltaja ryömii kohti loppuaan Harhaoppisen viimeinan taisto aikaa vastaan 2. Unien mustat urut Hiljaa kuin varjo takanani hiivit Aamunkoittoon kätket katseesi Sinä olet viikate joka siipeni leikkaa Minä olen hurmeista kauraa jonka katseesi niittää Pelon tiellä kuljen ja se pelko on yksi: elämä Sinä olet se kylmä perkele joka sydäntäni jäätää Kaikki on valkoista, vain vereni sitä värjää Musta varjosi minut pimeään jättää Talvituulilla suruvirttä soitat Sinä olet halla joka minut kuihduttaa Sinä olet tuki joka taivaan polttaa Minä olen se jumala joka sinut loi Kuolevaisten kauhuissa, painajaisissa olet kanssani Kun soivat unien mustat urut Ja tuovat mukanaan kaikki menneet surut Kaikki onnelliset loput sirpaleina jalkojeni juuressa Kaikki katoaa tyhjyyteen Lopussa olet vain sinä, vapauttava kuolema En tahdo enempää nähdä, vaan kaiken unohtaa Kaikki muistot hyvyydestä sinä poltat vihassa Kaikki katoaa yön mustaan syleilyyn Unen korpimailla, tuhannessa tuulessa Sinä kannat minua kohti lopun aikaa Routaisesta maasta tuhon pimeyteen Satää tulta maahan joka jalkojeni alla kuihtuu Veden muuttua vereksi joka ruumiistani pakenee Sinä olet se joka kaiken tuhoaa 3. Korpin siivin Yön synkkään syliin lasken sieluni Pimeän huntuun kätken ruumiin kuolevaisen Hyinen veri varjot maalaa mustemmaksi Raato maaksi puiden alle halajaa Halla-yöhön katoaa henkäys viimeinen Tähtien ikuinen katse toimitusta todistaa En tänne koskaan tahtonut jäädä Palasin vain uudestaan kuollakseni Korpin siivin täältä lähden Olen vain muisto puiden varjoissa En elämältä mitään saanut Vain kuolemasta löytyy täyttymys Korpin siivin täältä lähden Olen vain tuhkaa syystuulessa Hämärän huomaan luotan hetkeni viimeisen Kuun valossa kalmankantajani kohtaan Iki-yössä makaan kunnes kasvan horsmaa Mustin siivin sieluni maan päältä pakenee Kylmän mullan syleilyyn valo katoaa Varjojen saattue tuhkaksi muuttuneen yllä tanssii 4. Hauta vailla ristiä Ei näitä luita enää pakkanen kalva Leposija viimeinen, hanta vailla ristiä Ikuisesti vangittuna epäpyhään maahan Mausoleumini metsän alla piilossa Puiden juurissa arkkuni lahoaa Hautakammiooni ikiajoiksi sidottuna Vaikka liha on luistani irronnut Eivätkä silmäni enää näe valoa Ei kirottu sieluni rauhaa saa Vangittuna metsän mustaan poveen Kuuleeko kukaan huutoni syvyyksistä Olenko vain kaiku tyhjyydessä Onko nimetön hautani unohdettu Mätäneekö ruumiini vailla kaipaajaa Onko tämä se helvetti josta kerrotaan Onko sieluni tuomittu kadotukseen Olenko vain kaiku tyhjyydessä Eikö loppua koskaan tulekaan Läpi vuosisatojen olen vaeltanut Vain jäädäkseni unholaan Tuhat vuotta myöhemmin tässä makaan Sokea sieluni entisen elämän tuhkassa Puiden juurissa arkkuni lahoaa Hautakammiooni ikiajoiksi kahlehdittuna Kun ruumiini on enää pelkkää tuhkaa Ja ääneni vain kaiku menneisyydestä Loputon tuska vielä sieluani kalvaa Tämä painajainen ei lopu koskaan Muistaako kukaan mistä tulin Oliko elämä pelkkää silmänlumetta Muistaako kukaan tätä hautaa Olenko vain kaiku tyhjyydessä Lyrics in plain text format |
| |